Viime päivinä Vaasan saariston lähialueilta on noussut runsaasti kookkaita ahvenia. 500-grammaiset raitapaidat ovat olleet melko tavallisia ja jopa kilon ylityksetkin ovat olleet paperia Vaasalaisten Harrastekalastajien ahvenjaoston spesialisteille. VHK:n kauden tähän mennessä vaurain possu painoi 1630g. Pituutta borrella oli komeat 48,5cm. Kala sai jatkaa elämäänsä kuvaamisen ja mittausten jälkeen.
Uutisten myötä VHK:n seinällä virisi spekulointi, olisiko tämä ennätys ryhmäläisten keskuudessa. Kalan saaja kuitenkin tiesi viitata minun suuntaan. Totta, olen saanut 20g suuremman. 1650g/47,5cm!
Muistan kaiken kirkkaasti. Reekasimme erästä virtaisaa kapeikkoa elokuun 15. päivänä vuonna 2006. Leppoisa parinkymmenen asteen lämpö, kevyt länsituuli, taivaalla pienehköjä poutapilviä. Juuri sillä hetkellä virtaus kävi heikohkona pohjoinen-etelä-suunnalla, joten liu'uimme kivikkoisen syvänteenreunan lomassa juuri sopivalla nopeudella. Tuttu, nelimetrisestä vedestä lähes pintaan nouseva kivenlohkare lähestyi uhkaavasti. Tiesin kuitenkin että virtaus veisi meidät sen ohitse todella läheltä.
Olimme lähes kohdalla, kun heitin pikkunätin noin viisimetrisen heiton kiven vierelle ja annoin vajota. Alueella on runsaasti levää, joten pysäytin jigin vajotuksen arvioon perustaen, välttääkseni jigin roskaantumisen. Ensimmäinen nosto ja älytön jysähdys. Kevyt vapani nytkähteli painavan tuntuisesti. Saman tien reipas pari-kolmemetrinen syöksy vavan jytkyttäessä samalla. Käänsin kalan takaisin kohti pintaa, siitä suoraan uusi ryntäys veneen alle, sitten se rauhoittui. Kelasin kalan pintaan, vielä ponteva syöksy-yritys, ja sitten nostin kalan jollain tuntemattomalla otteella veneeseen. "Siinä on sulle uittu kahen kilon ahven! No ei ihan! JAAAAAAAAA!!", karjuin säikähtäneen näköiselle kaverilleni, Harrille.
Loppureissua en sitten oikein muistakaan. Olin kuin usvassa. En oikeastaan edes välillä tiennyt mitä olin tekemässä tai mihin olin menossa. Puhetulvan jälkeen katsoin vain kalalaatikossa hämmentyneenä pyörivää ahvenjättiläistä. Se oli viimeisellä matkallaan. Kala olisi satavarmasti ennätykseni, mutta mittausvälineet olivat jääneet mökille. Siispä jouduin valitettavasti päättämään tämän hiukan jo kuluneen, mutta silti hyvävoimaisen ahvenkonkarin päivät, jotta saisin tiedon.
Asia ei tuntunut aluksi helpolta, mutta lopulta mökkirannassa suoritetun mittauksen ja punnituksen jälkeen, sekä nelivitosen saappaan pohjankokoisten fileiden tiristessä pannulla, olo alkoi helpottaa. Mahtava päivä! Tähän asti tietoon tulleista suurahvenista tämä on VHK:n ennätys. Jäämme Harrastekalastajien kanssa jännittämään seuraavaa nokitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti