Tiedusteluretkellä

Keskiviikkona 15.8. pidetään kauden 2012 viimeinen Kurre Cup-osakilpailu. Kilpailualueena on Vaasan lähivedet Gerbyn ja Västervikin saaristoon saakka sekä Sundomin saariston laivaväylää reunustavat alueet. Kyseiset vedet ovat itselleni melko tuntemattomia, joten päätimme käydä Ekin kanssa pari päivää aiemmin etsimässä mahdollisia ottipaikkoja. Ikävä kyllä meillä oli varsin rajallisesti aikaa, joten kalojen löytäminen ei vaikuttanut kovin helpolta tehtävältä.

Keli oli todella upea, mikä ei ainakaan tulisi helpottamaan tehtäväämme. Lämmintä ja aurinkoista sekä suunnaltaan vaihtelevaa, heikkoa tuulta. Silti yritimme olla varovaisen toiveikkaita ja pitää itseluottamuksemme korkealla.

Saavuimme ensimmäiselle ottipaikan näköiselle alueelle. Ohjasin veneen sellaiseen kohtaan, että voisimme hitaasti ajelehtien kalastaa koko matalikon tehokkaasti. Piiskasimme aluetta mahdollisimman tarkasti hakien kalojen mahdollisia väijymispaikkoja, kivien, vesikasvustojen ja ruovikoiden reunoja. Parinkymmenen heiton jälkeen Ekille ensimmäinen hauki, arviolta alle kiloinen fillarinpumppu. Mullekin sähäkkä tärppi, mutta kala ei kuitenkaan tarttunut. Paikka ei hirveästi vakuuttanut kisamenestystämme ajatellen, sillä muita kontakteja sieltä ei herunut. Päätimme kuitenkin tulevamme kokeilemaan sen kisapäivänä.

Ei hassumpi keli vetouistelulle.

 Jatkoimme matkaamme seuraavaan paikkaan, mikä oli houkuttelevan näköinen niemenkärki syvän veden äärellä. Taktiikkamme oli sama kuin edellisessä paikassa, ajelehtiminen tuulen mukana ja alueen haravoiminen mahdollisimman tehokkaasti. Saimme melko nopeassa tahdissa muutamat ahvenet, mutta hauet loistivat poissaolollaan. Itse kisassahan kelpaavat kaikki kalalajit, mutta luonnollisesti hauet ovat pääasiallinen kohdekala suuremman kokonsa vuoksi. Ei siis kovin vakuuttava paikka tämäkään.

Kävimme läpi vielä useita erityyppisiä paikkoja. Matalia lahtia, selkäkarikoita, laajoja matalikoita. Kokeilimme myös vetouistelua muutaman vedenalaisen rinteen reunoja pitkin. Kalat olivat todella tiukassa, sillä saimme antaumuksellisesta yrittämisestä huolimatta vain muutaman pienen hauen ja kymmenkunta ahventa. Lopulta jouduimme toteamaan aikamme loppuvan kesken ja lähdimme kohti kotisatamaa laskevaa aurinkoa ihastellen.

Tiedusteluretkemme tulos oli juurikin niin huono kuin mitä sen pelkäsimme olevan. Jaksoimme kuitenkin ajatella positiivisesti. Ainakin keli oli mitä upein ja ainahan merellä oleminen lepuuttaa hermoja ja ravitsee mieltä. Lisäksi muistelimme vanhaa legendaarista sanontaa: Huono kenraali tietää täydellistä ensi-iltaa. Ehkä juuri tällä kertaa tuo pitäisikin paikkaansa? Mene ja tiedä, se nähdään sitten keskiviikkona.

Laivaväylällä hana pohjassa.