Haukiparatiisissa

Merenkurkun saaristoa markkinoidaan kalastuksen osalta mm. nimikkeellä haukiparatiisi. Toisinaan tuo ylistyssana tuntuu hieman liioitellulta, mutta onneksi aina välillä sattuu sellaisia kalareissuja kohdalle, mitkä nostavat mielen euforiselle tasolle ja tuo mainittu status pitää kevyesti paikkaansa.
8. elokuuta 2012 oli sellainen päivä.

Työpäiväni madeltua loppuunsa suuntasin Foppaa hakemaan. Mies oli lievästi sanottuna kalankiilto silmissä, mistä kertoivat iltapäivän aikana vastaanottamani lukuisat tuu jo-viestit. Ymmärsin Foppaa hyvin, sillä omat odotukseni olivat vähintäänkin yhtä korkealla kuin hänellä. Kohteenamme olisi harvojen tuntema monimuotoinen ja -syvyinen lahti Köklotissa, missä viime tietojen mukaan pitäisi olla paljon kalaa.

Reitti lahdelle kulkee matalien ja kivikkoisten väliköiden läpi, joten etenemisemme tuntui tuskastuttavan hitaalta. Foppa kipparoi ja minä keulassa kiviä tähyämässä. Lopulta saavuimme pelipaikoille kuuden maissa, juuri sopivasti iltasyönnin alla. Vene ankkuriin ja Meppsiä veteen!

Ensimmäinen ankkuripaikka haukiparatiisissa.

Ensimmäinen heitto ja Fopalla hauki kiinni. Ihan mukava reilu parikiloinen, mutta todella voimakas sellainen. Kala ryntäili tosissaan eikä luovuttanut suosiolla, mutta lopulta Foppa nappasi niskasta jeddan veneeseen. Kipparin irroitellessa kalaa tärähti mulle ensimmäinen, taisi olla reissun kolmas heitto. Samaa kokoluokkaa kuin Fopan oma ja samassa kunnossa, todella väkeviä syöksyjä eikä tahtonut väsyä millään. Kala veneeseen, nopea irroitus ja vapautus. Samalla Foppa veti jo toista kalaansa ja siinä vaiheessa kävikin jo ilmi että meillä olisi kunnon habatreenit tiedossa.

Ensimmäisestä ankkuripaikasta nousi lopulta parisenkymmentä haukea nopeaan tahtiin. Kaikki kalat olivat todella hyväkuntoisia ja voimakkaita sekä suurimmilta osin melko kookkaita. Saimme useita yli kolmekiloisia ja muutaman neljän-viiden kilon mamman. Lisäksi Foppa karkuutti yhden vähän reilumman, onneksi ei kuitenkaan ollut mikään todellinen jättiläinen.

Foppa ja 750g borre.

Jatkoimme tuon halkaisijaltaan n. muutaman sadan metrin lahden kiertämistä pienillä siirroilla ja ankkuroinneilla. Joka paikasta nousi mukavasti kalaa ja pääsimme tosissaan harjoittamaan lihaksistoamme. Iltaa kohden haukien syönti alkoi kuitenkin tasaisesti heiketä ja kroppamme saivat vähän lepoa, mutta sitä mukaa ahvenet astuivat kuvioihin. Ei mitään järjetöntä iloittelua, mutta reilu kymmenkunta raitapaitaa kuitenkin haukien ohessa, lähes jokaisen painaessa yli puoli kiloa ja suurimman ollessa jo kunnioitettavat 750g.

Lopulta aurinko alkoi painua horisontin taakse ja kalat passivoituivat, joten oli aika summata reissun tulos. Saldona oli 50+ haukea ja toistakymmentä ahventa sekä kalojen nostelusta kipeytyneet käsivarret. Haukien keskipaino oli lopulta n. 2,5kg, eli Köklotin salapaikka näytti meille parhaat puolensa. Kaksi kalaa Siek M-jerkillä, kaksi Laxman-lipalla ja loput kauden ylivoimaisella ykkösottipelillä, Mepps 7-lipalla. Ei hassummin neljään tuntiin!

Aloitimme paluumatkan hitaasti lipuen ja kiviä väistellen. Syyskesän saaristo oli hiirenhiljaa ja taivaanranta hehkui oranssin ja violetin sävyissä heijastuen kevyesti liplattavaan veteen. Mielessä pyöri jo seuraava retki tuolle upealle ja kirkasvetiselle lahdelle. Tuo salaisessa sijainnissa oleva lahdenpohjukka Köklotissa on epäilemättä todellinen haukiparatiisi. Kiitokset jälleen Fopalle kipparoinnista, ensi kerralla otetaan sitten se metrikerholainen!

Hypnoottinen iltataivas.